keskiviikko, 4. tammikuu 2012

Enpä ole ehtinyt tännekään pahemmin kirjoitella..

..On niin huikea kiire töissä.

Työkaverini on päättänyt että minun kuuluu tehdä myös hänen työnsä :( Ei kysy, ehdinkö tehdä, vaan kasaa pöydälleni omia töitään joiden päällä on post-it lappu jossa lukee TEE!!! tai HOIDA!!. Ei ilmeisesti ymmärrä että kauniistikin voi pyytää.

Jonkun aikaa sitten tämä työkaverini ylennettiin esimieheksi, mikä on aika huvittavaa siihen nähden että työyhteisömme on todella pieni eikä täällä tarvita yhtä esimiestä lisää.. Liekö ylennyksen syynä se että kollegani antoi toimitusjohtajalle persettä eräissä firman juhlissa...  Hienosti tämä kollega on ottanut ylennyksen hoidettavakseen, tiuskii ja pompottelee muita, ei ilmoita tulemisistaan ja menemisistään, päättää mitä radiokanavaa työpaikalla kuunnellaan ja syyttää lahjakkaasti muita omista mokistaan.

Nyt kiristää pinnaa niin totaalisesti, että olen jopa harkinnut työpaikan vaihtoa tämän takia.

...Sitten jotain aivan muuta... Näen hirveän usein unta tästä salaisesta ihastuksestani. Yritän olla ajattelematta häntä, mutta yritäpä kuolettaa ihastusta kun yöt vietät kiihkeäasti unissasi toisen miehen kanssa. Vieläkin menee kylmät väreet kun edes ajattelen tätä miestä. Tapaan hänet ensi viikolla ja sitten onkin taukoa, koska lähden pitkälle lomalle.. Okei no kyllähän lomamatka oman perheen kanssa houkuttaa ja meillä on varasti kivaa mutta eniten toivon että pääsen tästä järjettömästä ihastuksestani loman aikana eroon. Olen kireä kuin viulunkieli ja tiuskin perheelleni tietämättä edes itse miksi. Epäilen että syy on tuo toinen mies joka on vallannut ajatukseni ja alitajuisesti tiedän sen olevan väärin 

 

keskiviikko, 28. joulukuu 2011

Ensimmäiset mietteeni.

Istun työhuoneessani ja pöydällä lojuu kasa tekemättömiä töitä. "Huomenna sitten" on ollut teemana tänään.. Olen surffaillut netissä päämäärättömästi koko aamupäivän, tehnyt vain ihan pakolliset hommat. Siinä sivussa päädyin perustamaan blogin.. Ehkä teen tämän siksi että saan nyt hiukan sekavassa elämäntilanseessa selvennettyä ajatuksiani, ehkä viihdyttääkseni mahdollisia lukijoita..

Joulu meni taas hysteerisen kulutusjuhlan merkeissä, lapsi ei edes suurinpiirtein katsonut mitä paketista paljastui, repi vaan riemulla paketteja toisensa perään auki. Itse join viiniä enenmmän kuin oli tarkoitus -en kuitenkaan ollut mitenkään humalassa, iloisessa hiprakassa vain-. Vietimme joulun miehen sukulaisten luona, koska itselläni ei sukua ole (kerron sitten joskus mistä täydellinen välirikko koko sukuun johtuu). Joimme kaikki viiniä, lauloimme ja pidimme hauskaa. Lapsellani on vain yksi serkku, mutta kyllä kahdesta alle kouluikäisestä lähtee meteliä kiitettävästi. Joulumme oli hauska ja kaikinpuolin onnistunut juhla, vaikka tunnenkin itseni toisinaan ulkopuoliseksi enkä tarpeeksi hyväksi miehen hieman hienompaan sukuun.. Eipä kukaan koskaan ole antanut ymmärtää että olisin jotenkin huonompi, mutta oma pää tekee tepposet ja huono itsetunto kuiskuttelee korvaan jatkuvasti hölmöjä kuvitelmia huonommuudestani. Jouluna huomasin jälleen tuntevani miestäni kohtaan rakkautta, jonka pelkäsin jo osittain hiipuneen ja jopa kadonneen erittäin rankan kesän/syksyn jälkeen.

..Toisaalta en kuitenkaan ole voinut unohtaa kokonaan ihastustani. Ihastuin pari kk sitten erääseen mieheen jonka kanssa -onneksi- ei voi syntyä suhdetta. Tunteilleen ei ihminen mitään voi, ja koska suhde omaan mieheen oli mitä oli, täynnä riitaa, loukkauksia ja vailla intohimoa, satuin sitten sopivasti ihastumaan tähän toiseen mieheen.  Tapaamme 1-3 kertaa kuukaudessa terveydenhuollollisissa merkeissä (ei, hän ei ole lääkärini/psykiatrini, mutta käsittääkseni ei hän voi silti sekaantua "potilaaseen". Omalla tavallaan hyvä näin, mutta toisaalta kaipaan aivan hullun lailla miehen kosketusta. En voi lukea mistään että ihastus olisi millään tasolla molemminpuolista, joten kai tämä on sitten turvallista haaveilua..

Nyt joutudun kuitenkin uhraamaan työlleni loppupäivän, mutta palaan taatusti pian..